Kujalan tila

Lehmät laitumella

Kujalan tila sijaitsee Perämeren suurimmassa saaressa Hailuodossa. Tilallamme on noin 100 emolehmää, jotka laiduntavat kesät vasikoidensa kanssa Hailuodon merenrantalaitumilla. Nuorta karjaa on noin 170. Ne asustelevat lämpimässä navetassa tai emojensa kanssa pihatossa. Lisäksi tilalla on lampaita.

Myymme merenrannalla kasvatettua luonnonlaidunlihaa suoraan tilalta. Tuoreena tai halutessasi pakastettuna. Suoramyyntivalikoimaamme kuuluvat myös makkarat, säilykkeet, ohra- ja kauraryynit, kaurahiutaleet sekä maankuulut Löökikastikkeet, joiden valmistus siirtyi Kujalan tilalle kesällä 2014.

Perinnemaiseman hoito

Tilamme emolehmät laiduntavat kesäisin Hailuodon rannoilla Kutukarilla ja Tömppä-Isomatalan alueella. Lampaat laiduntavat Pöllännokalla omassa aitauksessaan. Laidunmaat ovat vanhoja merenrantaniittyjä, joita on laidunnettu ammoisista ajoista saakka. 

Tämä perinnemaiseman hoito on hyvin tärkeä osa tilamme toimintaa ja työ on erittäin arvokasta ympäristölle. Itse asiassa laiduntaminen luonnonympäristössä on yksi harvoista ruoantuotantotavoista, joka parantaa luonnon monimuotoisuutta. Naudoille luonnonlaidunnus on luonnollista ja lajinmukaista elämää, ja Kujalan lihaan se tuo ainutlaatuisia makuvivahteita Hailuodon rannoilta.

Perinnemaiseman hoidon myötä Kujalan karjan laidunalueiden virkistyskäyttö on parantunut, kun korkea järviruoko, eli ryti, on väistynyt matalampien niittykasvien tieltä. Myös lintujen pesintä onnistuu paremmin. Samoin niittyalueiden maapohja on muuttunut kantavammaksi, eikä ole enää upottavaa liejukkoa.

Kujalan puumerkki

Vanhoille hailuotolaisille – siis luotolaisille – tiloille ovat tunnusomaisia tilojen omat, ikivanhat puumerkit. Ne ovat säilyneet tiloilla kautta aikojen polvesta polveen. Puumerkit ovat kuin talon vaakunoita, joita ei saa käydä väärentämään, ”taikka kunnia pois”, kuten Samuli Paulaharju kirjoitti vuonna 1904 teoksessaan Kuvauksia Hailuodosta.

Kujalan tilan puumerkki pohjautuu tilan numeroon 10, jonka roomalainen merkintätapa on X. Ajan saatossa merkki on muuntunut nykyiselleen, kun tilaa on jaettu ja isännät ovat vaihtuneet. 

Puumerkkiä käytettiin alunperin asiakirjojen allekirjoittamiseen ja omaisuuden, kuten astioiden, viikatteiden, sirppien tai verkkopuikkarien merkintään. Kirjoitustaidon, ja sen ansiosta omakätisen allekirjoituksen yleistyttyä puumerkki kuitenkin säilytettiin osana asiakirjoja. Onneksi, sillä samalla säilyi aimo annos kulttuuriperimää.

KUJALAN TILAN HISTORIAA >

Kauppa